AIEMMIN OSALLISTUNEIDEN KOKEMUKSIA

Milla Kokko, HEI Schools, toimitusjohtaja & osakas.

Minulle oli tärkeää, että lähestymisessä oli kyllin vahva tieteellinen pohja. Jotain, mille rakentaa. Avata ensin ymmärrystä, tiedollista avaruutta, saada asioille ja käsitteille nimet ja sitten uskaltaa sukeltaa omakohtaisesti. Matka oli ihana ja ihan älyttömän kiinnostava ja onneksi se jatkuu edelleen <3 

Viisi tärkeintä asiaa, jotka Itsetuntemusakatemiasta sain:

I. Ymmärsin mikä on defenssi. Miten ne toimivat. Ja että niitä on erinomaisen hankala havaita. Että ne suojaavat meitä, että niillä on tärkeä tehtävä. Ja että jossain vaiheessa elämää ne eivät ehkä enää silti ole tarkoituksenmukaisia.

II. Oivalsin, ettei tunteille tarvitse - eikä voi - tehdä yhtään mitään. Ei YHTÄÄN mitään. Ne vain ovat. Tulevat, tuntuvat ja sitten menevät. Tunteita voi TUNTEA. Mutta ihan oikeasti niille ei tarvitse tehdä mitään. Ei tarvitse yrittää päästä niistä eroon tai toimia niiden herättämien impulssien mukaan.  

III. Tajusin että liike jatkuu koko ajan. Ettei olekaan tarkoitus (tai ylipäätään mitenkään mahdollista) pysähtyä onnellisuuden ja rauhan ja tasapainon kohtaan, vaan suostua liikkumaan ja liukumaan eri vaiheiden ja tarpeiden välillä: itsenäisyyden ja yhteyden, tunteiden ja järjen, turvallisen tulisijan ja kiihottavan seikkailun välillä. Surun ja ilon välillä, onnen ja tuskan välillä. Suostua tuohon liikkeeseen ja nähdä kipu, pettymys, suru, viha tai jopa kateus ja raivo ihan yhtä oikeina ja kunnollisina tunteina kuin ne muutkin.  

IV. Koin että olen turvassa itseni kanssa, itsessäni. Että voin olla itse itselleni aikuinen, turvallinen syli, rauhoittava ja lämmin keinu. Että minulla on keinoja rauhoittaa itse itseni, löytää tila ja hengitys ja helpotus vaikean paikan tullen. Että saan toki tarvita muita, olla pieni ja heikko, mutta minulla on myös itselläni voimaa ja keinoja pitää itseni turvassa.  

V. Pystyin kohtaamaan yhden kaikista synkimmistä haavoistani, mustimmista kohdistani. Syyllisyyden, joka on kalvanut ruosteisen naulan lailla. Ja loppujen lopuksi syyllisyyden alta pohjattoman surun, jota en ollut ollut valmis kohtaamaan aiemmin. En riittävän vahva ottamaan sitä vastaan. Nyt se sai tulla. 

VI. Että kenties näiltä sijoiltani minun on mahdollista joskus havaita toisen ihmisen kipeä kohta (joka näyttäytyy pinnalle päin vaikkapa kovuutena tai aggressiivisuutena) tai vaihtaa omaa totuttua toimintatapaa (olla vaikkapa puolustatumatta vimmaisesti). Välillä se onnistuu.  

Kiitos rakas ja upea Keiju ja mieletön, ihana Laura, että sain olla ohjauksessanne. Että sain kulkea omaa kummallista ja välillä kipeää matkaani turvallisesti tuettuna, kepeällä otteella inspiroituna.  

Hanne Mikkonen, DI, tuoteturvallisuuspäällikkö

Viime vuoden vaihteessa tuskastuin jatkuvaan jumissa olemiseen. Olin aika pohjalla itseni kanssa. Tunsin olevani täysin hukassa niin teini-ikäisten lasten äitinä kuin parisuhdeasioissa. Kaipasin luottamusta elämään.

Koulutuksen myötä minulle selvisi, että kaksi minulle hyvin kipeää asiaa olivat perusluottamuksen puute ja ristiriitainen suhde vihan tunteeseen. Löysin koulutuksen aikana välineitä kummankin asian korjaamiseen. 

Tuntuu, että sain elämän. 

Näiden asioiden merkitystä ei voi ymmärtää, ennen kuin on löytänyt sen, mikä puuttui. Jälkeenpäin olen huomannut, ettei minulla ollut vuosikausiin ollut oikein luottamusta elämään. Minulla ei ollut ymmärrystä, minkälainen merkitys vihan tuntemisen kyvyllä voisi elämässäni olla tai mitä kyvyttömyys tuntea sitä oli aiheuttanut. Terve itseni hyväksymä ”viha” toi kykyä asettaa rajoja: näin minua saa kohdella ja näin ei. Uskallan nyt antaa tunteiden tulla ja vain olla — ettei niille aina tarvitse tehdä mitään. En enää puske tunteita alas, eikä tunnemöykkyjä pääse kasvamaan samalla tavalla kuin ennen. Tällä kaikella on ollut suora vaikutus ihmissuhteisiini. Työelämässä toki myös, mutta tärkeimpänä teini-ikäisen poikani ja minun suhde: kun pystyin sallimaan itselleni kaikkia tunteita, opin sallimaan niitä myös hänelle. Meidän välillä puhdistui tosi paljon. Tältä pohjalta meille alkoi rakentua uudestaan kadoksissa ollutta läsnäolevaa yhteyttä. En enää välttele vaikeita tilanteita hänen kanssaan. Parisuhteesta ymmärsin monta asiaa uudella tavalla. Tunnistin omia vaikeuksiani kohdata ja kuunnella toista. Aiemmin en oikein edes huomannut, mitä minulle vuorovaikutustilanteissa tapahtui. Nyt suhtaudun yhteyteen toisen kanssa avoimemmin: huomaan omat tunteeni aiempaa paremmin, erotan mikä on minun vastuullani ja mikä ei. Koen, että osaan kuunnella myös toista ja hänen asiaansa paremmin kuin ennen. Yhteys toisiin on muuttunut selkeämmäksi. Ymmärrän, että se, mitä minä käyn omassa sisimmässäni läpi, ei aina liity siihen, mitä toinen on tarkoittanut. Yhä harvemmin tarvitsee syyttää toisia siitä, että itsellä on paha mieli. Olen hämmästynyt, miten paljon oikeasti valoisammaksi elämä muuttuu kun saa tällaista ohjausta. Olen nyt kiitollinen, että asiat menivät vuosi sitten juurikin niin kuin menivät. Että kaikki meni sillä tavalla pieleen, että tuskastuin ja hain mukaan Itsetuntemusakatemiaan. Se käänne tuntui silloin kamalalta, mutta kipeässä tilanteessa tekemäni päätös osoittautui ihan parhaaksi! Kannatti investoida itseensä! Opin ja kasvoin paljon lyhyessä ajassa.

"Kun aloitin kurssin olin hukassa, elämässä ja itseni kanssa. Olin juuri eronnut ja kaipasin apua elämän suunnan ja itseni löytämisessä. Halusin oppia ymmärtämään itseäni paremmin.

Opin paljon tunteiden käsittelystä, niiden hyväksymisestä ja siitä, että ne ovat vain tunteita, jotka menevät ja tulevat. Harjoitukset anteeksiantamisesta ja negatiivisten tunteiden kohtaamisesta auttoivat minua, sillä opin kohtaamaan vaikeita tunteita ja antamaan niille luvan. Tehtävät, pohdinnat ja konkreettiset harjoitukset auttoivat minua vaikeana aikana kun tuntui, että kaikki mitä elämässäni oli ollut, parisuhteesta työhön ja asuinmaahan meni uusiksi eikä ollut mitään mistä pitää kiinni. Kurssi auttoi minua ymmärtämään ihmisyyttäni paremmin ja sallimaan tällainenkin hankalampi vaihe. Lähdin hakemaan ratkaisuja ja jonkinlaista kirkastumista ja selkeyttä, että tietäisin mitä haluan. Odotin selkeitä vastauksia, mutta suurin oppi oli ehkä kurssin loppupuolella se, että ei sellaista valoa tule, vaan tämä on elämä kaikessa keskeneräisyydessään. Jotkut asiat selkenevät ja aukeaa uusia kysymyksiä. Sitä tasapainon hakemista, jota ei kuitenkaan koskaan oikeasti voi saavuttaa. Sen hyväksymistä ja siitä nauttimista, elämästä juuri nyt.

Akateemisen koulutuksen omaavana itsekin arvostan suuresti Keijun tieteeseen perustuvaa analyysia ja teoriaa, joka sitten kuitenkin tuodaan hyvin käytännönläheiseksi pienten konkreettisten tekojen ja harjoitusten takia. Ja keskitytään vain muutamiin asioihin, koska jos haluaa muuttaa kaiken, ei muuta mitään.

Verkkotapaamiset Keijun kanssa olivat minulle hyvin tärkeitä. Ne aina selkeyttivät asioita ja auttoivat minua tekemään konkreettisia pieniä asioita ja muutoksia. Keijun ymmärtävä, hyväksyvä ja silti toista eteenpäin vievä ote ohjaamalla konkreettisiin pieniin tekoihin oli erittäin antoisa. Pidin myös paljon harjoituksista ja tehtävistä. Ne auttoivat viemään asioita konkreettiselle tasolle. Mielenkiintoista oli myös harjoitukset jotka tehtiin alussa ja lopussa ja nähdä konkreettisesti muutokset. Eniten pidin Keijun äänitteistä, joissa jo hänen rauhoittava äänensä auttoi minua paljon vaikeina hetkinä.

Koulutus vastasi odotuksiani, tai en oikein tiedä mitä odotin, mutta olen hyvin tyytyväinen. Tämä oli matka itseen ja kuten kirjoitin, valaistumista tai jotain yhtä oivallusta mikä pelastaa kaiken, ei löytynyt, mutta ymmärsin, että se onkin se pointti." Eeva 

"Koulutus on auttanut minua suunnattomasti. Se on auttanut porhaltamaan eteenpäin vaikeassa elämäntilanteessa. Olen oppinut katsomaan asioita eri kantilta ja päästämään helpommin irti. Olen saanut puhua auki solmuja, joista on ollut vaikea avautua (sic!). Olen pystynyt tekemään konkreettisia muutoksia jokapäiväiseen elämääni. Olen itsevarmempi ja rohkeampi. Ja ennenkaikkea olen oivaltanut mitä ovat ne asiat, joita todella haluan tehdä ja alkanut muuttamaan suuntaani niitä kohden. Mikä tarkoittaa sitä, että oloni on valoisampi ja kevyempi." Mia

"Ammattitaito oli ilmiselvää alusta asti. Tieteellisyys ja lähteiden laajuus olivat suuri osa. Keijun luennot ovat olleet ihanan inspiroivia, down to earth mutta silti todella tieteellisiä. Luennot tosi kivasti tuovat teorian käytäntöön ja helposti ymmärrettävään ja samaistuttavaan muotoon. Tehtävät laittavat hyvin miettimään asioita omasta elämästä. Meditaatiot myös auttoivat paljon. Parasta oli kyllä mentoroinnit Keijun kanssa - niissä pääsi niin paljon syvemmälle ja ne helpottivat itsen kuulemista paljon." Elsa 

"Mulle tämä koulutus on ollut tärkeää itseen tutustumista ja olen korjannut käsityksiä itsestäni ja tapoja toimia. Oman luonnollisen rytmin kunniottaminen, sen olen löytänyt. Ja olen myös löytänyt en vain uskallusta, vaan ymmärryksen, että on oikeastaan välttämätöntä seurata omaa kutsumustaan, että oikeasti elää omaa elämäänsä." Saara